Terveiset Oulusta SM-mejäkokeeseen osallistuvat! Olen Lea Foudilainen ja kohdalleni on tänä vuonna osunut kunnia saada arvostella sm-finalistit. Mieluinen tehtävä!

 Kotoa löytyy koiria tällä hetkellä kaksi-pitkäkarvaiset mäyräkoirat Iivari ja Risto. Isä ja poika. Em viettää jo ansaittuja eläkepäivään mutta nuoremman kanssa harrastetaan paitsi mejää. myös vesiriistakokeita ja näyttelyitä, hillitysti. Eli silloin tällöin.

 Vuodesta 1990 alkaen olen toiminut tuomarina ja monta mieleenpainuvaa suoritusta on nähty. Muutamat koirat ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Syyt ovat olleet monenlaiset-suoritus on ollut niin huikaiseva tai sitten se on ollut alusta loppuun lähinnä koiran itsensä viihdyttämistä. Maastostahan löytyy niin paljon muutakin metsäaiheista ajankulua. Eihän se verijälki toki aina niin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ole.

Itse pidän tärkeimpänä koirakon rehellistä halua tehdä töitä. Koiralta löytyy se tarvittava into, suorastaan palava halu työskentelyyn. Ohjaajan tärkein ominaisuus onkin sitten vain luottaa koiraansa ja jarrutella, jos tarve vaatii.

Tuleva viikonloppu Surkeella tulee varmasti myös jättämään jälkeensä muistikuvia mitä jokainen itse tahollaan voi sitten tuumailla.

Toivon että kaikki ohjaajat ovat koiriensa tuloksiin tyytyväisiä kun keski-suomesta lähdetään kotia  kohden. Siinä vaiheessa Teillä on takana huikeita suorituksia koirienne kanssa kuluvan koekauden aikana ja uskon ja luotan että itsekin tiedostatte asian. Teidän koirillanne on nenä vailla vertaa  

Onnekasta SM-mejäviikonloppua Teille kaikille !

Koetoimikunnalle suuret kiitokset kutsusta tulla vuoden 2013 SM-karsintakokeen ylituomariksi Korpilahdelle. Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta Liperistä, Joensuun lähistöltä. Kotoani löytää tällä hetkellä labradorinnoutajia ja espanjanvesikoiria.

Pienriistan metsästys sekä kalastus kuuluvat harrastuksiini koiraharrastuksen lisäksi. Kuntoani pidän yllä talvisin hiihdellen ja kesäisin juosten jonkun verran sekä maastossa että asfaltilla. Syksyyn kuuluu sitten marjastaminen, sienestäminen sekä metsästys.

Kenneltoimintaan tulin mukaan paikallisen noutajakoirayhdistyksen kautta. Harrastus ja mukavat ihmiset veivät miehen mukanaan. Ennen kuin huomasinkaan toimin kouluttajana, toimikunnan vetäjänä sekä erilaisissa tehtävissä mm. näyttelyissä, nome- ja mejä-kokeissa. Harrastus on ollut koko perheen yhteistä.  Mejä-asioihin tutustuin nome-kokeissa käyntien jälkeen edesmenneiden noutajiemme (2*JVA) kautta. Ajankohta oli joskus vuoden 1997 jälkeen. Pienen painostuksen jälkeen kävin Mejä-ylituomarikurssin 2002 Kouvolassa ja vuodesta 2003 alkaen olen sitten arvostellut eri puolilla Suomea erilaisissa kokeissa.

Mejä-koirassa arvostan niitä yksilöitä, jotka toimivat itsenäisesti innolla työskennellen, nauttien siitä mitä siellä metsässä ovat tekemässä.

Ensin tulevassa karsintakokeessa sekä sitten finaalissa tulemmekin näkemään jälleen kennelpiirien parhaat jälkikoirat. Toivon ja uskon siihen, että te ohjaajat luotatte erinomaisiin koiriinne. Silloin pääsemme me arvostelevat tuomarit ja te kokeeseen osallistujat näkemään ja kokemaan hienoja jäljestyssuorituksia.

Toivotan Teille kaikille tähän mahtavaan syksyiseen kenneltapahtumaan osallistuville parhainta onnea ja menestystä!

Olen Taina Ketola Turusta. Koiraharrastukseni alkoi vuonna 1996 tolleri ”Lexalla”, jonka otin lenkkikaveriksi. Tuota pikaa huomasin olevani syvällä noutajakoiraharrastuksissa ja omaksi lajiksemme tuli mejä. Koira osasi jäljestää ja ohjaajan piti opetella suunnistaminen.

Vuonna 1999 starttasimme ensimmäisessä kokeessamme ja vuoteen 2003 mennessä näitä startteja olikin jo kerääntynyt 49 kappaletta, vaihtelevin tuloksin. Vuonna 2003 Lexan kaveriksi tuli ruskea labradorinnoutaja ”Koistinen” Bahokki’s kennelistä.

 Nyt kotona tassuttelee viisi vuotias tolleri ”Urho” FI JVA Waterfox Ernesto ja elokuussa tupaan tupsahtanut labradorinnoutajanarttu ”Muusa” Punapakan Patasydän, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä, perustottelevaisuus-, mejä ja nou-treeneissä. Loppu vapaa-aika kuluu kuntosalilla.

 Vuonna 2004 kouluttauduin mejäylituomariksi ja tämän jälkeen tulikin harrastettua enemmän tuomarointia kuin oman koiran kanssa jäljestämistä. Vuonna 2008 sain kunnian tuomaroida SM-Mejä kokeessa nuorempana tuomarina. Vuonna 2009 perustettiin MEJÄ- asiantuntijakollegio, siinä toimin noutajien edustajana neljä vuotta.

Toivotan kaikille SM-kilpailuun osallistuville onnea ja menestystä! 

Olen Rauno Koskinen Janakkalasta, Etelä-Suomesta, Etelä-Hämeen kennelpiirin alueelta. Perheeseeni kuuluu tyttäreni Laura, joka on 7-vuotias ja kovasti innostunut koirista ja jäljestämisestä sekä vaimoni Marjo.

Mejä-harrastukseni on alkanut siitä, kun taloon tuli pitkäkarvainen mäyräkoira Milo (Merkaleen´s Milo). Alunperinen tarkoitukseni oli kouluttaa koira jäljestämään haavoittuneita hirvieläimiä. Mutta joku kertoi, että on olemassa laji nimeltä Mejä ja tässä sitä nyt ollaan.

Nykyään meillä on kolme lyhytkarvaista mäyräkoiraa, joista yksi on eläkeläinen(11 v.), toinen 5 vuotias sekä kolmas 1 vuotias, joka on otettu taloon ajuriksi. Jonka kanssa on tarkoitus kokeilla myös jäljestämistä ja on jo vähän treenattukin. Mejän lisäksi harrastan koirieni kanssa ajotoimintaa. Ja luolilla on myös tullut käytyä kaverin koirien kanssa.

Olen toiminut 2009 perustetun Mejä-Kollegion puheenjohtajana nyt neljä vuotta. Keväällä valittiin uusi Kollegio, jossa olen mukana seuraavat neljä vuotta. Olen myös mukana Kennelpiirimme hallituksessa sekä toimin myös paikallisen Mäyräkoirakerhon puheenjohtaja. Harrastuksiini kuuluu myös metsästys, metsästys-seurana Viralan Erä sekä tietenkin Mejä, joka on luettavissa harrastukseksi, vaikka se välillä työltä tuntuukin. Tämän lisäksi yritän käydä paikallisilla iltasuunnistuksilla.

 Toivotan kaikille kokeeseen osallistujille koirille ja koiran ohjaajille onnea(sitäkin tarvitaan) ja menestystä.

Jäädessäni kolme vuotta sitten pois Itellan postinjakelusta pääsin toteuttamaan intohimoani eli jänisjahtia ”kokopäivätyönä”. Ostaessani ensimmäisen dreeverin vuonna 1964 en tiennyt mihin kaikkeen sitä joutuu. Koiralla käytiin näyttelyissä ja kokeissa ilman suurempaa menestystä. Dreeverien ajokokeiden tuomarikurssin kävin 1967. Toisesta omistamastani dreeveristä tuli käyttövalio ja sillä kilpailtiin SM-kisoissa, mestaruuden se voitti 1977. Samana vuonna se oli maaotteluedustaja Ruotsia vastaan. Sain astutuspentuna ensimmäisen dreeverinarttuni v. 1978 ja tästä nartusta tuli kantanarttuni aloitettuani kasvattamaan dreevereitä Drevmarkens-kennelnimellä. Suomen Kennelliiton myöntämän Vuolasvirta-palkinnon sain v. 1990 ansiokkaasta kasvatustyöstä. Vuoden Dreeverikasvattaja-palkinnon olen saanut 5 kertaa. Dreeverien ajokokeiden ylituomariksi valmistuin v. 1986 ja olen toiminut lukuisissa SM-kokeissa ja muutamassa maaottelussa tuomarina. Suomen Dreeverijärjestön hallituksessa useita vuosia olin 80-luvulla ja 2000-luvulla.

Mejä-harrastus alkoi Keski-Suomen Spanielikerhon alkaessa järjestää mejä-kokeita v. 1977. Vaimoni cockerilla saatiin pari AVO 2:ta. Metsästyskäyttöön hankittiin engl.springeri myös vuonna 1977. Mari saavutti heti ensimmäisissä Mejä-kokeissaan ensimmäisen palkinnon, mutta riistaverisenä koirana ei voittajaluokassa enää ykkösiä tullut ; koe tyssäsi yleensä ensimmäiseen riistalintuun. Sen sijaan Marin poika Mosse ei riistasta välittänyt eikä kaatona käytetystä kanistakaan. Mosse käveli hukattoman suorituksen jälkeen kanin yli välittämättä siitä pätkääkään. Tämä vika saatiin korjattua ja Mossesta tuli jäljestämisvalio ja se voitti ensimmäisenä Kennelpiirin mestaruuden 1983 kun piirinmestaruuskokeita alettiin järjestämään. Spanielien mestaruuskokeisiin Mosse pääsi kaksi kertaa.

Mejä-ylituomarikortin sain v. 1982 ja sen jälkeen on tullut tutuksi monen metsästysseuran ja koirakerhon majat ja maastot. Tuomaritehtäviä on ollut vuosittain kymmenen molemmin puolin. SM-tuomarina olin 1998 Hyytiälässä.2000-luvulla sain oikeudet arvostella spanielien taipumuskokeissa. Kennelliitto ja Spanieliliitto on myöntänyt minulle hopeisen ansiomerkin ja Dreeverijärjestö kultaisen.

Ensikosketukset mejään sain joskus vuoden 1986 paikkeilla. Sain puhuttua vanhempani ympäri että meidän perheeseen tarvitaan koira. Roduksi valikoitui amerikancockerspanieli jonka kanssa isäni kävi useita kertoja kokeissa. Itse jopa kerran uskaltauduin mukaan koiraa ohjaamaan harjoituksissa. Meni monta vuotta ilman sen suurempaa kiinnostusta ko. lajiin kunnes hankimme ensimmäisen oman koiran parsonrussellinterrierin FI MVA & JVA Tallitontun Uljaksen vuonna 1999. Kokeisiin uskaltauduttiin vuonna 2001 syksyllä. Tuloksiakin tuli siihen malliin että Apista tuli rotunsa ensimmäinen jälkivalio 2002 keväällä. Koetoimitsija korttikin tuli pikaisesti hankittua samana vuonna. Olin mukana perustamassa parsoneiden koetoimikuntaa vuoden lopulla. Ja seuraavana vuonna järjestettiin jo ensimmäiset yhdistyksen omat kokeet Ristiinassa. Tämän jälkeen olen ollut järjestämässä kokeita joka vuosi välillä parsoneiden nimissä välillä salpausselän spanielikerhon nimissä. Vuonna 2009 uskaltauduin tuomarikurssille. Se ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin sitä asiaa miettinyt ainakin pari vuotta että onko minusta arvioimaan toisten koiria. 

Ehkä hienoimpana saavutuksena mejän saralla on ollut saada meidän toinen koira FI KVA-l & FI KVA-M & FI JVA Fellshied Top Of The Pops jälkivalioksi. Tämä koira oli pienestä pennusta lähtien niin riistaviettinen että ei meinattu koskaan päästä maaliin ilman hukkia. Sissin kanssa pääsin talvisin metsään liikkumaan pienpeto jahtiin ja tämä harrastus vie edelleen talvisin lähes joka viikonlopun. Nykyään meillä asustaa 4 parsonia joiden kaikkien kanssa on tarkoitus jahdata pienpetoja talvisin. Omassa kodissa ei ole spanielia koskaan ollut vaikka paljon olenkin spanielikerhon toiminnassa saanut olla mukana. Kesät menevät etupäässä muiden koirien suorituksia arvostellessa vaikka joka kevät sitä aina miettii, että tänä vuonna käydään omien koirien kanssa kokeissa. Ehkä sitten seuraavana kesänä, koska tämä kesä on jo täyteen buukattu.

Olen Jyrki Rasinpää 47-vuotias ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoen Koskenkorvalta, sieltä tehtaan juurelta. Muonavahvuuteen kuuluu avovaimon lisäksi kahdeksan koiraa, joiden kanssa harrastetaan pääasiassa mejää ja metsästystä, jonkun verran käydään myös näyttelyissä.

Varsinainen koiraharrastukseni alkoi vuonna 1991 hankittuamme ensimmäisen cockerspanielimme. Tosin jo nuorena poikana kävin vaarin ja ajokoirien kanssa metsällä. Mejän pariin ajauduin vuosituhannen alkupuolella ryhtyessäni ohjaamaan cockerspanieli “Eskoa”, jonka kanssa koluttiin niin SM-kokeet kuin Spanielien mestaruuskokeet sekä osallistuttiin useampana vuotena E-P:n kennelpiirin piirinmestaruuskokeisiin.

Mejän ylituomariksi valmistuin vuonna 2009 ja tähän mennessä on tullut tuomaroitua reilut 300 koiraa eli kilometrejä metsässä on kertynyt.

Haluan toivottaa onnea kaikille teille, jotka olette päässeet edustamaan omaa kennelpiiriänne tämänvuotiseen MEJÄ SM-kokeeseen Korpilahdelle.

Olen Karla Sohlman Tampereelta. Koiraharrastukseni on alkanut 80-luvun loppupuolella ja olen tutustunut eri lajeihin koiramaailmassa vuosien varrella. MEJÄ vei kuitenkin mennessään heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Kokeiden järjestämiseen tutustuin alusta asti ja niitä olen järjestänyt vuosittain useita omalle kerholle, sekä auttanut muita yhdistyksiä koetoimintaan mukaan. Toimin myös aktiivisesti kerho- ja yhdistystoiminnassa. MEJÄ-ylituomariksi valmistuin 2009 ja siitä lähtien olen melkein asunut metsässä kaikki kesät. Arvosteluja on kertynyt runsaasti eri puolilta Suomea ja lopun vapaa-aikani olen käynyt kokeissa oman koirani kanssa.

Olen harrastanut MEJÄ:ä lyhytkarvaisen kääpiömäyräkoiraurokseni C.I.B & C.I.E & FIN & SE & EE & LV MVA FIN & SE & NO & POHJ JVA JM-07 Angelhaken Xavierin kanssa, joka paremmin tunnetaan lempinimellä Volvo. Koekertoja ”pikkuherralle” on kertynyt yli 85 kappaletta. Volvo on tämän lajin historiassa ainoa kääpiökokoinen mäyräkoira, joka on voittanut kaikkien rotujen Suomenmestaruuden tähän mennessä. Tämä tapahtui Haminassa 2007. Tämä pienisuuri koira on osoittanut vuosien varrella, että ei ole koiran kokoon katsomista, kun tahtoa löytyy. Volvo on kunnostautunut myös ”oikeissa työtehtävissä”. Ollaan nuuskuteltu metsästä pois useampia kolari- ja haavakkoeläimiä. Nämä tositilanteet ovat antaneet laajemman näkemyksen tähän harrastukseen. Koirien kyky selvittää haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä on tämän koemuodon perimmäinen tarkoitus.

Toivotan Teille kaikille SM MEJÄ-kokeseen osallistuville koirakoille tasapuolisesti menestystä ja tuurit matkaan. Kaikki täällä olevat koirat ovat erinomaisia nuuskuttelijoita, olkoon sija tulostenlukuhetkenä mikä tahansa. Toivotan Teille kaikille mukanaoleville oikein mukavaa viikonloppua.