Ensikosketukset mejään sain joskus vuoden 1986 paikkeilla. Sain puhuttua vanhempani ympäri että meidän perheeseen tarvitaan koira. Roduksi valikoitui amerikancockerspanieli jonka kanssa isäni kävi useita kertoja kokeissa. Itse jopa kerran uskaltauduin mukaan koiraa ohjaamaan harjoituksissa. Meni monta vuotta ilman sen suurempaa kiinnostusta ko. lajiin kunnes hankimme ensimmäisen oman koiran parsonrussellinterrierin FI MVA & JVA Tallitontun Uljaksen vuonna 1999. Kokeisiin uskaltauduttiin vuonna 2001 syksyllä. Tuloksiakin tuli siihen malliin että Apista tuli rotunsa ensimmäinen jälkivalio 2002 keväällä. Koetoimitsija korttikin tuli pikaisesti hankittua samana vuonna. Olin mukana perustamassa parsoneiden koetoimikuntaa vuoden lopulla. Ja seuraavana vuonna järjestettiin jo ensimmäiset yhdistyksen omat kokeet Ristiinassa. Tämän jälkeen olen ollut järjestämässä kokeita joka vuosi välillä parsoneiden nimissä välillä salpausselän spanielikerhon nimissä. Vuonna 2009 uskaltauduin tuomarikurssille. Se ei tapahtunut hetken mielijohteesta vaan olin sitä asiaa miettinyt ainakin pari vuotta että onko minusta arvioimaan toisten koiria. 

Ehkä hienoimpana saavutuksena mejän saralla on ollut saada meidän toinen koira FI KVA-l & FI KVA-M & FI JVA Fellshied Top Of The Pops jälkivalioksi. Tämä koira oli pienestä pennusta lähtien niin riistaviettinen että ei meinattu koskaan päästä maaliin ilman hukkia. Sissin kanssa pääsin talvisin metsään liikkumaan pienpeto jahtiin ja tämä harrastus vie edelleen talvisin lähes joka viikonlopun. Nykyään meillä asustaa 4 parsonia joiden kaikkien kanssa on tarkoitus jahdata pienpetoja talvisin. Omassa kodissa ei ole spanielia koskaan ollut vaikka paljon olenkin spanielikerhon toiminnassa saanut olla mukana. Kesät menevät etupäässä muiden koirien suorituksia arvostellessa vaikka joka kevät sitä aina miettii, että tänä vuonna käydään omien koirien kanssa kokeissa. Ehkä sitten seuraavana kesänä, koska tämä kesä on jo täyteen buukattu.